Sisäpiiriostojen seuraaminen perustuu yhteen oletukseen: että johto tietää yhtiöstään enemmän kuin markkina, ja että heidän ostonsa siksi ennakoivat tulevaa kurssikehitystä. Mutta pitääkö tämä paikkansa? Akateeminen tutkimus on tarkastellut kysymystä vuosikymmenten ajan. Katsotaan mitä se kertoo — ja yhtä tärkeänä, missä menevät rajat.
Tutkimuksen selkein ja toistuvin havainto on, että johdon ostot ennustavat tulevaa kurssikehitystä paremmin kuin myynnit. Syy on looginen: ostolla on yleensä yksi motiivi — usko arvonnousuun — kun taas myynnille on monta neutraalia syytä verotuksesta hajautukseen. Tämän vuoksi tutkijat ja sijoittajat painottavat nimenomaan ostoja. Käymme myynnin syitä läpi erikseen tässä postauksessa.
Useat tutkimukset ovat havainneet, että sisäpiiriostojen ennustearvo on suurin pienissä ja vähän seuratuissa yhtiöissä. Näissä analyytikkopeitto on ohut ja tieto liikkuu hitaammin, joten johdon ostosta jää enemmän "ennustevoimaa". Suurissa, tiiviisti seuratuissa yhtiöissä markkina hinnoittelee uuden tiedon nopeasti, jolloin sisäpiiriostosta saatava etu on pienempi. Tämä on hyödyllistä tietää: signaali kannattaa etsiä sieltä, missä se on vahvimmillaan.
Tutkimuksessa on erotettu toisistaan rutiininomaiset ja tilannekohtaiset kaupat. Johtaja, joka ostaa osakkeita samaan aikaan joka vuosi, käy kauppaa rutiinilla — tällaiset ostot sisältävät vähän informaatiota. Sen sijaan epäsäännölliset, harkitut ostot, jotka poikkeavat henkilön tavanomaisesta käyttäytymisestä, ennustavat kurssikehitystä selvästi paremmin. Toisin sanoen merkityksellistä ei ole vain se, että johtaja ostaa, vaan se, että hän ostaa silloin kun ei yleensä osta.
On tärkeää suhteuttaa havainnot oikein. Vaikka sisäpiiriostoja seuraa keskimäärin lievä positiivinen kehitys, kyse on keskiarvoista, jotka peittävät alleen suuren hajonnan. Yksittäinen osto voi yhtä hyvin edeltää laskua kuin nousua. Ennustearvo on tilastollinen ilmiö suuressa joukossa kauppoja, ei tae yksittäistapauksessa. Tämän vuoksi sisäpiiridataa kannattaa käyttää seulana, ei yksittäisten osakkeiden takuuna.
Ilmiön taustalla on tiedon epäsymmetria. Yhtiön johdolla on käytössään tietoa, joka ei vielä näy markkinalla: tilauskannan kehitys, asiakasneuvottelujen tilanne, tuotekehityksen edistyminen ja realistinen kuva tulevista neljänneksistä. Kun johtaja ostaa omalla rahallaan, hän tekee päätöksen tämän paremman ymmärryksen valossa — ja koska hän riskeeraa omaa varallisuuttaan, päätöksellä on painoa.
Tärkeää on huomata, ettei kyse ole laittomasta sisäpiiritiedosta. Johto ei saa käydä kauppaa julkistamattomalla, kurssiin olennaisesti vaikuttavalla tiedolla, ja kaupankäynti on kielletty kokonaan suljetun ajanjakson aikana ennen tulosjulkistuksia. Ennustearvo syntyy laillisesta, yleisestä paremmasta käsityksestä yhtiön suunnasta — ei salaisesta yksittäistiedosta. Tämä erottelu on olennainen, kun arvioi miksi signaali ylipäätään toimii. Aiheesta lisää MAR-asetus selitettynä -oppaassa.
Tutkimus tukee ajatusta, että sisäpiiriostoilla on aitoa ennustearvoa — erityisesti tilannekohtaisilla, useamman johtajan tekemillä ostoilla pienissä yhtiöissä. Mutta se on yksi signaali muiden joukossa, ei kristallipallo. Paras käyttötapa on kohdella sitä seulonnan apuvälineenä: sisäpiiriostot voivat nostaa yhtiön tutkittavien listalle, mutta varsinainen sijoituspäätös tehdään oman, laajemman analyysin pohjalta. Perusteet löydät Mitä ovat sisäpiirikaupat -oppaasta.
Treidit.fi kokoaa Helsingin pörssiyhtiöiden johdon liiketoimet yhteen paikkaan — täysin ilmaiseksi.
Avaa Treidit.fi →