Pohjoismaiden sisäpiirikauppojen vertailu: Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska

Kun pörssiyhtiön johtaja ostaa tai myy oman yhtiönsä osakkeita, tieto on ilmoitettava julkisesti. Näin on jokaisessa Pohjoismaassa — mutta miten järjestelmät eroavat toisistaan? Yllättävä vastaus on, että ne ovat pohjimmiltaan hyvin samanlaiset, koska kaikki neljä maata noudattavat samaa EU:n MAR-asetusta. Yksi käytännön ero kuitenkin erottuu selvästi muista. Käydään se läpi.

Yhteinen pohja: MAR-asetus

Euroopan unionin markkinoiden väärinkäyttöasetus (Market Abuse Regulation, MAR) on kaikkien neljän maan sisäpiirisääntelyn selkäranka. Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat EU:n jäseniä, joten MAR koskee niitä suoraan. Norja ei ole EU:ssa, mutta se kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA), ja MAR on saatettu osaksi Norjan lainsäädäntöä maaliskuusta 2021 alkaen. Käytännössä samat perussäännöt pätevät siis kaikissa neljässä maassa.

Tämä tarkoittaa, että ilmoitusvelvollisuuden ydinsäännöt ovat käytännössä yhtenäiset koko alueella:

• Kuka ilmoittaa: johtohenkilöt (PDMR) — toimitusjohtaja, johtoryhmä ja hallituksen jäsenet — sekä heidän lähipiirinsä.
• Kynnysarvo: ilmoitusvelvollisuus alkaa, kun henkilön kalenterivuoden kauppojen yhteissumma ylittää maakohtaisen rajan (laskettuna netottamatta). Alkuperäinen yhteinen raja oli 5 000 euroa, mutta maat ovat sittemmin nostaneet sitä eri tavoin — tästä lisää alla.
• Määräaika: kauppa ilmoitetaan pääsääntöisesti kolmen arkipäivän kuluessa.
• Suljettu ajanjakso: johto ei saa käydä kauppaa 30 vuorokauteen ennen tulosjulkistusta.

Perusrakenne on siis kaikissa neljässä maassa sama. Kaksi käytännön eroa erottuu kuitenkin selvästi: ilmoituskynnys (joka ei enää ole sama joka maassa) ja se, missä ja miten tieto julkaistaan.

Vertailu yhdellä silmäyksellä

Suurin ero: Ruotsin julkinen rekisteri

Tässä on vertailun kiinnostavin kohta. Suomessa, Norjassa ja Tanskassa sisäpiirikaupat päätyvät julkisuuteen ennen kaikkea yhtiöiden omien pörssitiedotteiden kautta: yhtiö julkaisee johdon liiketoimet -ilmoituksen tiedotejakelijan (kuten GlobeNewswiren) välityksellä, ja valvova viranomainen kerää tiedot taustalle. Jos haluat seurata kauppoja, joudut käytännössä lukemaan yhtiöiden tiedotevirtaa.

Ruotsi tekee asian toisin. Siellä sisäpiiriläiset ilmoittavat kauppansa suoraan valvojalle, Finansinspektionenille, joka ylläpitää keskitettyä, julkista ja haettavaa rekisteriä (Insynsregistret). Kuka tahansa voi selata kaikki ruotsalaisten pörssiyhtiöiden sisäpiirikaupat yhdestä paikasta. Tämä tekee Ruotsin datasta rakenteeltaan siistimpää ja helpommin koneellisesti käsiteltävää kuin muiden maiden hajautetumpi tiedotepohjainen malli.

Entä kieli ja saatavuus?

Ilmoitukset julkaistaan tyypillisesti kohdemaan kielellä ja usein myös englanniksi, mikä on kansainvälisten sijoittajien kannalta hyödyllistä. Käytännössä yksittäisen sijoittajan on kuitenkin vaikea seurata neljän eri maan tiedotevirtaa ja rekisteriä rinnakkain. Siksi eri lähteiden yhdistäminen yhteen näkymään tuo suurimman käytännön hyödyn: näet Helsingin, Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan johdon kaupat samasta paikasta ilman, että tarvitsee tuntea neljää eri järjestelmää.

Mitä tästä voi oppia?

Pohjoismaiden sisäpiirisääntely on harmonisoitu MAR-asetuksen ansiosta paljon pidemmälle kuin moni ajattelee: sama kolmen päivän määräaika ja sama 30 päivän suljettu ajanjakso pätevät Helsingistä Osloon. Ilmoituskynnys sen sijaan eroaa nykyään maittain (Suomi ja Ruotsi 20 000 €, Norja 5 000 €, Tanska 50 000 €), koska maat ovat käyttäneet MAR:n ja EU:n Listing Actin antamaa liikkumavaraa eri tavoin. Toinen selvä ero on julkaisutapa — ja siinä Ruotsin keskitetty julkinen rekisteri on oma erottuva ratkaisunsa. Sijoittajalle tämä tarkoittaa, että koko Pohjolan johdon kauppoja voi tulkita samoilla periaatteilla, kunhan kynnyserot pitää mielessä ja tieto saadaan koottua yhteen.

Maakohtaiset kynnysarvot, viranomaiset, julkiset rekisterit ja vieraskieliset termit käydään yksityiskohtaisesti läpi oppaassa Sisäpiirikaupat Pohjoismaissa. Lue lisää sääntelyn perusteista myös MAR-asetus selitettynä -oppaasta tai vertaa EU:n ja Yhdysvaltain käytäntöjä MAR vs. SEC -artikkelista.